Minulta löytyy kotoa tänä vuonna 9 vuotta täyttänyt Whippet-rotuinen uroskoira. Rotu on mielestäni yksi parhaista. Ellei paras! Tässä artikkelissa kerron, millaisesta hännänheiluttajasta on kyse.
Ominaisuuksista
Oletko hankkimassa koiraa ja mietit mikä mahtaisi sopia sinulle parhaiten? Pienikokoinen vinttikoira, whippet saattaa olla hyvä valinta. Vinttiä sinulla ei tarvitse kotona olla, sillä harhaanjohtava hassu suomenkielinen nimi tulee ruotsinkielisestä sanasta ”vinthund” joka tarkoittaa tuulikoiraa. Nimi viittaa siihen, että nämä koirat juoksevat tuulennopeudella, elleivät nopeamminkin.
Whippet on maailmalla vinttikoirista yleisin, myös ”köyhän miehen greyhoundiksi” tai ”köyhän miehen ravihevoseksi” sanottu. Suomessa rotu ei ole kaikkein yleisimpiä, mutta niiden suosio nousee tasaiseen tahtiin. Porissakaan ei ole enää harvinainen näky kun joku ulkoiluttaa omaa ”vipukkaansa”.
Ulkonäöltään nämä koirat ovat poikkeuksellisia verrattuna muihin rotuihin. Whippeteissä, kuten muissakin vinttikoirissa monia miellyttää erityisesti koiran ulkoinen olemus. Whippet on sulavalinjainen ja siro. Rotua tuntematon voi kuitenkin ihmetellä näkemäänsä. Kerran ulkoillessani koirani kanssa eräs tuntematon nainen tuli sanomaan ”ruoki koirasi!” Kun kysyin miksi, vastaus oli: ”no kun se on niin laiha!” Monet muut ovat kokeneet samaa. Vinttikoirat aiheuttavat ihmisten keskuudessa usein ihmettelyä ja ennakkoluuloja sen niin kovin erilaisen ruumiinrakenteen vuoksi.
Vinttikoiria ei pidetä nälässä, jotta ne olisivat vinttikoiran näköisiä, ne vain yksinkertaisesti ovat luonnostaan sen mallisia. Kapea, pitkä pää ja kuono, lihaksikas mutta ”laiha” vartalo, pitkät sirot jalat, ”ruoskanomainen” ohut häntä (tästä nimitys whip=ruoska) kuuluvat whippettien ominaisuuksiin. Vartalo on jalostunut suureen juoksunopeuteen, ketteriin loikkiin ja nopeisiin tilanteisiin. Yksi silmiinpistävä ominaisuus on epätavallisen suurelta näyttävä rintakehä. Sen tehtävä on antaa suojaa ja tilaa voimakkaalle sydämelle ja keuhkoille joita koira tarvitsee juostessaan nopeasti.
Whippetin hyvin muodostuneet kiinteät lihakset takaavat voiman, kestävyyden ja räjähtävän juoksunopeuden. Vauhti on sellainen, ettei siinä virittämätön mopo perässä pysy. Huippunopeudeksi kun on mitattu 56 km/h. Tosin ne eivät jaksa ylläpitää tätä vauhtia kovin pitkään. Siksi niitä voisi kutsua sadan metrin sprinttereiksi tai kiihdytysautoiksi.
Useimmat tuntevat whippetin nimenomaan juoksevana koirana. Kilpajuoksu asettaa koiran kunnolle aivan erityisiä vaatimuksia. Osa yksilöistä on juoksulinjaisia, ne ovat nopeimpia. Näyttelylinjaiset eivät kuitenkaan paljon vauhdissa häviä. Suomessa kilpailutoiminta on harrastuksenomaista, se ei ole huippu-urheilua eikä siihen kuulu vedonlyöntiä. Toisin kuin joissakin muissa maissa kuten Englannissa. Whippetin turkki on hyvin lyhyt. Lyhyemmäksi ei koiran turkki juurikaan voi enää mennä. Rakenteeltaan karva voi olla sileä tai karhea. Väriskaala on hyvin laaja. Se voi olla kaikkea mustasta valkoiseen ja raidalliseen. Kaikki värivaihtoehdot ovat näyttelyissä sallittuja. Vinttikoirien paino vaihtelee muutamasta kilosta jopa kuuteenkymmeneen. Whippet kuuluu vinttikoirien pieneen ryhmään. Se on toiseksi pienin vinttikoirarotu italianvinttikoiran jälkeen. Tyypillinen paino on 10-14 kiloa. Naaraiden säkäkorkeus on 45-53cm, urosten hieman enemmän. Ne eivät vie paljon tilaa, joten rotu sopii ahtaanpuoleiseen kaupunkiasumiseenkin. Kunhan sillä on mahdollisuus päästä säännöllisesti juoksemaan esimerkiksi koirapuistoon.
Luonteesta
Whippet on luonteeltaan hyvin mutkaton. Rotu on lempeä, kärsivällinen, suvaitsevainen, utelias, sosiaalinen ja sydämellinen. Ne ovat kilpailuhenkisiä päästessään juoksemaan, mutta kotioloissa koira on sopeutuvainen ja hiljainen eivätkä juurikaan hauku turhaan. Tosin tämä tosin on yksilökohtaista. Ne voivat kuitenkin olla myös hermostuneita ja tarvitsevat omistajaltaan paljon ymmärrystä. On tavallista, että whippet pitää elämän tasaisuudesta, eivätkä ole välttämättä kaikkein nopeimpia sopeutumaan uusiin tilanteisiin. Monet whippetit ovat perusluonteeltaan pehmeitä ja whippet rakastaa rauhaa ja rutiineja. Rutiineista poikkeaminen saattaa hämmentää niitä. Niillä on myös luonteen herkkyyttä, yksilöstä riippuen miten paljon.
Oma yksilöni on erityisen tarkka rutiineista sekä herkkä erilaisille epämiellyttäville tilanteille ja äänille. Ilotulitteiden paukkeista ja vikumisista aina lattialle putoavan tavaran kolahdukseen. Imuri on erityisen kammottava ”peto” ja jostain syystä myös avattu sateenvarjo herättää pelkoa. Myös henkilöauton kyydissä matkustaminen on sille epämiellyttävää. Valikoivasta pelokkuudesta ja arkuudesta huolimatta tämä yksilö on kuitenkin reipas ja mielellään tutustuu uusiin ihmisiin ja koiriin. Samasta pentueesta kotoisin oleva ystäväni omistama koira taas pitää autossa matkustamisesta eikä ole muutenkaan mitenkään pelokas, lukuun ottamatta ilotulitteita (joka on yleistä kaikilla roduilla). Jokaisella yksilöllä on oma persoonallisuutensa jota omistajan pitää oppia ymmärtämään. Silloin paras ystäväsi on onnellinen ja antaa sinulle rakkautta takaisin.
Luonteen herkkyys voi joskus tuoda mukanaan lieveilmiöitä, kuten eroahdistusta kun se jää yksin ja arkuutta joissakin uusissa tilanteissa. Joillakin yksilöillä on esiintynyt myös terrierityyppistä ärhäkkyyttä. Terrieriä on kun on käytetty whippetin jalostuksessa. Yleisesti ottaen whippettien luonteessa ei kuitenkaan esiinny sen suurempia ongelmia. Luonneviat ovat harvinaisia, eivätkä ne useimmiten ole vaaraksi muille koirille tai ihmisille. Mutta kuten kaikkien rotujen kohdalla, rescuekoirat tai ns.”pentutehtailijoilta” ostetut pennut voivat olla arvoituksia. Siksi on erityisen tärkeää ostaa oma whippet tunnetulta ja luotettavalta kasvattajalta.
Koska Luonteeltaan whippet on lempeä ja utelias, se pärjää isoissakin koiralaumoissa ja tulee yleensä erinomaisesti toimeen myös perheen pienimpien kanssa. Kunhan lapset eivät vedä sitä hännästä, korvista tai kiusaa jollain muulla tavalla. Whippetin helppous johtuu pitkälti sen herkkyydestä tulkita omistajansa mielialoja. Usein kuuleekin sanottavan, että whippet on kuin ihmisen mieli.
Ruoka on näille koirille erittäin tärkeä asia (vaikka solakasta ulkomuodosta ei heti uskoisi). Juoksijaluonteen vastapainona on löhöilijä. Ne kun tykkäävät röhnöttää sohvalla ja nukkua sängyssä, jos omistaja sen sallii. Varsinkin viileässä huoneessa useimmat pitävät peittojen tai vilttien alla nukkumisesta. Jos haluat kieltää whippettiäsi nukkumasta ihmisten kanssa samassa sängyssä, tämä tulee opettaa heti pentuvaiheessa, kuitenkin lempeästi. Mutta allekirjoittaneen kodissa omistajansa viereen käpertyminen sängyssä on ollut aina sallittua ja sitä suosittelisin muillekin. Whippet haluaa olla oman laumansa kanssa ja saat siitä itsekin iloa kun oma karvalapsesi hakeutuu kylkeesi lämpöä hakien tyytyväisenä naristen. Joskus hampaita kalisuttaen ikään kuin sillä olisi kylmä. Tämä on kuitenkin merkki siitä, että whippettisi on erityisen tyytyväinen ja rentoutunut.
Rodun historiasta
Erilaiset vinttikoirat ja niiden esi-isät ovat eläneet hyvin kauan ihmisen rinnalla metsästyskoirina, sillä ne ovat nopeita ja kestäviä juoksemaan. Ensimmäiset tunnetut kuvat, joissa näkyy vinttikoiran tyyppinen koira, ovat peräisin noin 8000 vuoden takaa. Nämä olivat tavallisesti kookkaita yksilöitä, joiden avulla metsästettiin suurempaa riistaa. Muinaisessa Egyptissä ja antiikin Roomassa näistä koirista tuli seurakoiria. Antiikin aikana alettiin suosia myös pienempiä, sileäkarvaisia vinttikoiria. Väitetään, että Kleopatralla oli niitä useita – ja nämä olivat sekä whippetin että sen pikkuserkun italianvinttikoiran esi-isiä. Whippet ei käytännössä ole uudehko rotu, vaikka sitä sellaisena usein pidetään. Nykyisin tuntemamme Whippet jalostettiin Englannissa keskiajalla. Isommat vinttikoirat, greyhoundit olivat yläluokan metsästyskoiria. Aateliset halusivat pitää greyhoundeilla metsästämisen omana harrastuksenaan. Näin niiden pitäminen oli talonpojilta ja muilta vähävaraisilta lailla kielletty. Niinpä tavallisen kansan keskuudessa suosioon nousi pienempi vinttikoirarotu, joka oli pitkään työväenluokan keskuudessa yleinen. Whippetit jalostettiin varsinkin kaniinin metsästykseen, johon ne edelleen pystyvät vaivattomasti, mikäli niitä sellaiseen halutaan käyttää. Teollistumisen alkaessa rotu levisi myös muihin yhteiskuntaluokkiin, vaikka rotu oli vielä 1900-luvulla erityisesti esimerkiksi kaivostyöläisten keskuudessa yleinen. Virallinen näyttelyihin kelpaava rotu whippetistä tuli 1800-luvun lopulla Englannissa.
Vauhdikas perhekoira
Whippetit suhtautuvat rakkaudella perheeseensä, ja oikeassa kodissa ne ovat miellyttäviä seuralaisia. Rotu on luonteeltaan helppo ja kiltti. Siksi se sopii parhaiten tasapainoisille ja rauhallisille ihmisille. Koulutuksessa ei tule käyttää liian kovia menetelmiä. Whippet ei ansaitse tulla kohdelluksi rajuilla otteilla tai painostuksella. Kun sitä kohdellaan oikein, whippet kunnioittaa omistajaansa ja suorastaan rakastaa hänen tarjoamiaan mukavuuksia ja varsinkin ruokaa. Whippeteillä on harvoin voimakasta itsepäisyyttä tai dominointia. Useimmiten ne mukautuvat melko vaivatta omistajansa tahtoon. Mitään noutajia ne eivät kuitenkaan ole, ja heitettyä palloa tai keppiä ne eivät yleensä tuo heittäjälle ellei sille ole jollain tavalla onnistuttu opettamaan tämä taito. Whippet ei ole eniten ihmistä miellyttävä rotu temppujen tekemisen suhteen, mutta makoisilla ruokapalkinnoilla ne saa tottelemaan ja oppimaan. Agilityn harrastamiseen whippet ei ehkä ole kaikkein sopivin koira, mutta hyvällä kasvatuksella ja koulutuksella sekin on mahdollista. Ja unohtamatta ruokapalkintoja kuten vaikka nakkimakkaroita! Niillä saa jästipäisemmänkin veijarin seuraamaan omistajaansa.
Pitkäikäinen kaveri
Whippet on pitkäikäinen rotu, joka voi elää helposti 15-vuotiaaksi. Hankkiessaan whippetin voi olla melko varma siitä, että rinnalla kulkee pitkäaikainen ystävä. Yksi suuri etu on rodun hyvä fyysinen terveys, joka on etu tämän päivän monien ylijalostettujen sairaiden rotujen keskellä. Lonkkavika ja muut krooniset sairaudet ovat suhteellisen tuntemattomia whippeteille.
Vaikka rodulla ei juurikaan ole ”tyyppivikoja”, ne ovat muiden vinttikoirien tavoin metsästysviettinsä ja nopeutensa vuoksi onnettomuusalttiita. Juoksutus pitäisi tehdä avoimessa ja tasaisessa maastossa etteivät ne loukkaa itseään. Hennot jalat kun voivat murtua kovassa menossa risukossa pinkoessa.
Saalisvietin vahvuus vaihtelee yksilöiden välillä ja valvottu irti pitäminenkin sujuu muuallakin kuin aidatuissa koirapuistoissa. Kunhan kontakti koiraan on kunnossa. Jäniksen nähdessään monet yksilöt kuitenkin lähtevät sen enempää miettimättä salamannopeasti saaliin perään. Esimerkiksi suomenajokoirista poiketen whippet ei metsästä jälkien ja hajuaistin perusteella, vaan se käyttää enimmäkseen näköaistiaan ajaessaan riistaa. Jahtaus loppuu yleensä siinä vaiheessa kun kohde katoaa näkökentästä. Näkö onkin vinttikoirilla useita muita rotuja parempi. Englannin kielessä kaikkia vinttikoiria kutsutaankin termillä ”sighthound”- eli ”näkökoira”.
Whippet on unelmien rotu niille, jotka etsivät helppohoitoista, hauskaa ja urheilullista koiraa joka kuitenkin nauttii myös kotona olemisesta. Ei ole ihme, että nämä sympaattiset vinttikoirat herättävät jatkuvasti yhä enemmän ja enemmän kairaihmisten mielenkiinnon. Ihmisen pystyessä tarjoamaan whippetilleen rodunomaisia aktiviteetteja, tarpeeksi liikuntaa ja virikkeitä, vältetään koiran turhautumista, joka ilmenee joskus mm. kotona tapahtuvana ”tihutyönä”. Jos mahdollista, voisi olla suositeltavaa harkita useamman kuin yhden whippetin hankkimista, sillä ne ovat sosiaalisia koiria, eikä pienessä laumassa eroahdistuskaan niitä liikaa häiritse. Puhdasrotuinen pentu hyvillä papereilla on arvokas hankinta noin tuhannen euron hintaan, mutta se on jokaisen sentin arvoinen ”karvalapsi”.
Ja Jos taas olet enemmän automiehiä/naisia kuin koiraihminen ja haluat hankkia whippetin on vaihtoehtona myös nelipyöräinen whippet.
Fun fact: Whippet oli myös automerkki. Willys-Overland Motor Corporationin vuosina 1926 – 1931 valmistama amerikkalainen pienikokoinen kuusisylinterinen automobiili. Auto osoittautui omana aikanaan nopeaksi, mutta jäi lyhytikäiseksi. Nykyisin nelipyöräisen whippetin hankkiminen onkin huomattavasti hankalampaa kuin nelijalkaisen.
