Porin Sarastuksen 20 v juhlat vieraan silmin

Kirjoittanut Taija, Suomen Klubitalot ry:n sihteeri ja Helsingin Klubitalon jäsen

Matkani alkoi Espoon Kivenlahdesta torstai-aamuna. Kello 8 seisoin bussipysäkillä ja ihmettelin, että mihinkähän tulin lupautuneeksi. En ollut ikinä käynyt Porissa puhumattakaan Porin Klubitalosta. En tiennyt missä Rantakartano, jossa juhla olivat ja missä olisin yötä, edes sijaitsi. Olin kuitenkin iloisella mielellä ja odottavin tuntein aloittamassa matkaani.

Bussi saapui ajallaan ja pääsin Espoon asemalle ajoissa. Juna Tampereelle lähti onneksi 10:30 joten minulla oli runsaasti aikaa etsiä aamupalaa. Tuppaan aina jättämään aamupalan viime tinkaan ja jopa tässä tapauksessa junaan. Välillä tuli vilkuiltua iPadiin kirjoittamaani puhetta, ensimmäistä virallista puhetta hallituksen sihteerinä. Saatoin vain toivoa, että siitä tulisi kelvollinen.

Tampereen junassa oli suhteellisen täyttä, mutta onneksi olin saanut hyvän paikan varattua. Liikkuessani kyynärsauvan tai rollaattorin kanssa tämä ei ole aina niin helppoa. Viime reissustani oli aikaa ja olin unohtanut, miten lähellä Tampere oli. Kaksi pysäkkiä Pasilasta ja puolitoista tuntia. Tampereen vaihto pelotti ehkä eniten, koska siinä oli 11 minuuttia vaihtoaikaa ja junalaituri oli eri.

Tampereelta lähtiessä oli mukava, kun sai istua lastenvaunupaikalla. Ei tarvinnut miettiä mahtuuko penkille vai ei. Jalkatilaa oli varmasti useammallekin ihmiselle. Sattuipahan sitten olemaan parit lastenvaunutkin naapurissa. Toinen lapsista oli hiukan ylivilkas. Mietin Porin asemalle saavuttaessa, että ehtiiköhän pojan äiti saada lapsensa kiinni, rattaisiin ja rattaat ulos junasta. Onnistui kyllä, mutta oli vähän hilkulla.

Porin asemalla oli sitten mietintää enemmänkin. Tajusin, etten tiennyt miltä hakijat näyttävät saatikka sitten että keitä he ovat. Ensikertalaisena Porissa en olisi edes tiennyt missä odottaa tai mihin lähteä. Onneksi he löysivät minut suhteellisen helposti.

Pienen kiertoajelun jälkeen pääsin tutustumaan Porin klubitaloon, jossa oli paljon nähtävää ensikertalaiselle. Keittiön valtava koko verrattuna Helsingin Klubitalon keittiöön tuntui olevan ihan eri luokkaa, vaikka meillä todennäköisesti on enemmän porukkaa kuitenkin kuin Porin Klubitalolla. Oli todella mielenkiintoista tutustua erilaisiin tapoihin tehdä asiat keittiössä ja nähdä miltä jäsenten ja henkilökunnan aikoinaan itse suunnittelema talo näytti. Jotenkin tuli kyllä mieleen samantapainen järjestys aiemmin Espoon Klubitalosta, jota ei tietääkseni enää ole, mutta jota aina välillä muistelen haikeana.

Lähdimme kolmen aikoihin kohti Rantakartanoa köröttelemään, enemmän ja vieläkin enemmän sanan varsinaisessa merkityksessä. Jäimme traktorin taakse köröttelemään aika pitkäksi aikaa. Minua ei haitannut, ehdinpähän katsella enemmän maisemia.

Ensimmäinen vaikutelma, jonka sain Rantakartanosta, oli se, että paikka näytti kovin matalalta. Ensivaikutelma petti kuten aina. Sisällä oli korkeita huoneita ja jopa parvia. Juhlasalissa oli neljä komeaa kristallikruunua ja isot pöydät. Jotenkin tuli sellainen tunne, että Rantakartano oli tosissaan ansainnut nimensä, koska ikkunoista näkyi myös Kokemäenjoki ja silta.

Juhlat itsessään olivat mukavat, porukkaa oli paljon, mutten tiennyt välillä kenen kanssa puhuin. Kokemus itsessään oli todella miellyttävä. Omakin osuus meni jotenkin, tosin olin joutunut pyytämään apua puheen pitämisessä. Avustaneella henkilöllä taisi olla hyvin hauskaa lukea tekstiä, kun olin tehnyt tekstistä ruotsinkielisen versionkin. Myönsin kyllä jälkikäteen, että olisin voinut pistää vielä englannin-, ranskan- ja venäjän kielelläkin saman tekstin. Siinä olisi voinut mennä kieli jo solmuun. Ohjelma oli monipuolinen ja tapahtumarikas. Kuvakavalkadi oli mukava katseltava, vaikkei aina tiennyt, miltä vuodelta joku kuva oli tai mistä.

Porukka oli todella positiivisella mielellä ja aina välillä siellä oli myös kaikenlaisia hupailujakin. Tanssia oli hauska katsoa, vaikka en itse pystynyt osallistumaankaan jalkani takia.

Juhlan jälkeen olin väsynyt mutta onnellinen, koska minun ei tarvinnut miettiä miten pääsisin nukkumapaikkaani. Olin varannut huoneen Rantakartanosta. Makuuhuoneen puoli oli lähes samankokoinen kuin vessa/suihkupuoli. Sain onneksi nukuttua hyvin ja tulin tälle päivälle Porin Klubitalolle kirjoittamaan tätä lehtijuttua ja katsomaan, millainen työpainoitteinen päivä heillä on normaalisti. Porukkaa ei ole niin paljon kuin meillä päin, mutta silti kaikki hommat hoituvat todella hienosti. Kiitos vielä paljon, Porin Klubitalo, mahtavasta juhlasta ja onnea 20-vuotiaalle.