Suru-uutinen tavoitti erätauolla
Nuoruuden suosikkini, tärkeä ihminen, entinen Ässä-pelaaja Arto Kunu Heiskanen on poistunut ajasta ikuisuuteen.
https://www.satakunnankansa.fi/jaakiekko/art-2000009381076.html
”Synkkä surullinen ilta. Uutinen, että olet nukkunut pois. Tämä sattuu ja kovaa. 💔😭 Kevyitä multia Arto. Kiitos, että sain tuntea sinut. Monta vuotta. En ollut sanaton, huusin tuskasta. Ei ei ei. 😭😭 Olet ikuisesti sydämessäni ❤️” -kommenttini muistojulkaisuuni Facebookissa
Savolinnalaislähtöinen Heiskanen edusti Ässiä yhteensä yhdeksän kauden ajan. Hän siirtyi SaPKosta Ässiin kaudeksi 1983–84.
1986–89 Heiskanen pelasi SM-liigassa Rauman Lukossa, kunnes vaihtoi takaisin tuttuun patapaitaan. Ässät pelasi tuolloin 1-divisioonassa. Heiskanen voitti sarjan pistepörssin, kun hän tehtaili 44 ottelussa 110 pistettä (58+52) ja oli nostamassa porilaisjoukkuetta takaisin liigakartalle.
Hän toimi myös joukkueen varakapteenina neljän liigakauden ajan.
Laitahyökkääjänä tehoillut Heiskanen pelasi liigajäillä yhteensä 434 runkosarjan ottelua ja teki niissä 182+137=319 tehopistettä.
Uran viimeiset kautensa Heiskanen pelasi eri puolilla Eurooppaa. Viimeiseksi seuraksi jäi puolalainen SMS I Warszawa kaudella 1998–99.
Omat muistoni Artosta alkaa jo vuosien takaa. 80- luvun lopulta. Hän oli mun suuri suosikki silloin, kun pelasi Ässissä. 15-16- vuotiaana olin jopa pienellä nuoren tytön sydämellä rakastunut komeaan, isokokoiseen ja niin ystävälliseen mieheen.
Vuonna 1991 menin peruskoulun jälkeen Porin Kauppaoppilaitokseen. Samaan aikaan Arto kävi kauppiksessa omia opiskelujaan urheilulinjalla. Päivittäin tuli siis nähtyä, moikkailtua ja juteltua. Ennen peliä huikkasin aina tsempit.
2014 muutin takaisin Poriin 20 muualla vietetyn vuoden jälkeen. Näimme satunnaisesti ohimennen hallilla ja aina sain ison karhumaisen halauksen. 2017 jäähallilla tuli otettua viimeinen yhteinen kuva.
www.youtube.com/watch?v=LJPmEaxJS00
2019 päivitin Facebookissa, että on taloudellisesti vaikeaa ja pizzaa tekisi mieli, niin Arto laittoi mulle yksityisviestiä ja käski tilaamaan pizzan, että hän hoitaa maksun.
”Oot ollu pitkään patafani ♠ Siitä kiitoksena oot ansainnut.”
Sinä iltana puhuimme pitkään puhelimessa. Muistelimme menneitä ja nauroimme. Sen jälkeen välillä laitoimme viestiä. Ja kun nähtiin, juteltiin ja halittiin.
Sitten tuli Korona. Nähtiin, mutta annettiin ns. etähalit.
Joulukuun lopussa 2022 luin lehdestä, että Artolla oli todettu paksusuolensyöpä. Miten noin urheilulliselle ja ihanalle ihmiselle voi iskeä noin viheliäs peto.
31.12.2022 laitoimme viimeiset viestit. Uskalsin lähestyä Artoa WhatsApp- sovelluksen kautta, koska hän oli sanonut että saa laittaa viestiä. Sydänten kera lähetin hänelle paljon voimia ja enkeleitä elämänsä suurimpaan matsiin.
Sitten tuli eilinen. 8.2.2023. Nopeasti, liian nopeasti peto nujersi hänet. Tieto kuolemasta tavoitti minut kotisohvalla kesken Tappara- Ässät erätaukoa. Poikani puhelimeen tuli Twitteristä suru-uutisesta ilmoitus. Ilmoituksessa alkuun näkyi vain, että se on Ässiltä. Avattuaan poikani katsoi mua ja totesi, että: ”Nyt sä mamma alat itkeä.” Katsoin Kimiä ja sanoin: ”Kunu”. Sit avasin oman Twitterini ja näin Arton kuvan. Sanan ”Musertava suru-uutinen.” Tipuin sohvalta lattialle mahalleni ja aloin itkuhuutamaan. Muistan vain, että kipu oli musertavaa. Itku laantui, kun näin verta kädelläni, nenästäni oli alkanut vuotamaan verta. Niin raju suru oli. Soitin ystävälleni, toiselle Kunua fanittaneelle ja hän kuuli suru-uutisen multa. Sovimme, että perjantain pelissä hiljainen hetki tuetaan toisiamme.
Artikkelin kuva on haasteesta, jossa piti valita kymmenen pelaajaa, jotka vaikuttivat tai vaikuttavat rakkauteeni jääkiekkoon. Arto oli kolmantena.
Halusin tämän blogin kirjoittaa mahtavan ihmisen muistolle. 58+52=110 Never forget!
Tulet ikuisesti olemaan sydämessäni!
Tulen kaipaamaan halaustasi!
Lepää rauhassa, Kunu!
Rakkaudella ikävöiden, Maiju
