Alkuviikosta kuulin, että tämmöinen laavuretki olisi tulossa, mutta en sen enempää miettinyt asiaa.
Useaan kertaan kysyttiin, että olenko lähdössä, mutta vastasin aina ei.
Viime viikon torstaina (1.12.) minulle soitettiin ja kysyttiin vielä kerran, että olenko tulossa, johon vastasin taas ei. Mutta sitten kerrottiin, mitä siellä tehdään, pomppasin ylös sängystä ylös ja vastasin “joo minä tulen!“ Aikataulusta kerrottiin, että lähtö on aamuysiltä Sarastuksen pihasta.
Seuraava aamu.
Herätys seiskalta, aamupala nassuun ja menoksi. Nopeasti Sarastukseen ja en yllättynyt, että olin ajoissa. Odotettiin muita ja lähdettiin matkaan, mutta sitä ennen laitettiin reput, polttopuut ja eväät takaluukkuun. Auto käyntiin ja menoksi. Ei ollut mitään hajua, minne oltiin menossa, mutta nautin vaan kyydistä. Ajettiin pitkä ja mutkikas hiekkatie. Vihdoin oltiin perillä, tai niin ainakin luulin. Porukka ulos autosta. Annettiin kaksi eri reittivaihtoehtoa, lyhyt tai pitkä. Pasi sanoi, että olisi laittamassa laavulle nuotion valmiiksi, johon vastasin, että haluan mukaan. Toinen porukka lähti rämpimään metsään kartta kädessä. Minä ja Pasi hypättiin autoon ja ajettiin laavua kohti. Puut ja muut kamat kantoon laavun luokse. Puut palamaan, jotka eivät oikein suostuneet syttymään. Toisella kertaa puut syttyivät ja toinen porukka olikin saapunut paikalle. Laavun vierellä lämmiteltiin ja odotettiin, että koska makkarat saadaan tulille. Kypsien makkaroiden kanssa syötiin muita eväitä. Yhdessä kohtaan kysyttiin, että mikä olisi täydellinen päivä, johon itse vastasin, “Se että saa toisen onnelliseksi” Kun oltiin syöty, kamat mukaan ja autolle. Loppu matka meni rennosti rupatellen niitä näitä. Sitten oltiinkin takaisin klubitalolla ja retkipäivä oli ohi. Oli kyllä taas ihana reissu!
Teksti, Isabella, kuva, Pasi.
Klubitalon Erähenkilöt -ryhmä retkeilee joka toinen perjantai. Jos olet kiinnostunut osallistumaan, niin ota yhteyttä Pasiin, puh. 044 530 4431.
