Olen 1975 syntynyt porilainen nainen, joka on ensimmäisen kerran ollut Porin Ässien ottelussa vuonna 1978. Tuolloin Ässät voitti Suomen Mestaruuden Tampereen Tapparaa vastaan neljännessä pelissä lukemin 6-3. Pelistä en paljon muuta muista kuin sen, että meni roska silmään enkä nähnyt pelin loppuhetkiä.
Silloin kuitenkin jotain tapahtui. Rakkaus lajiin ja Pataan syttyi.
Ala-asteella opettajat aina tiesivät milloin Ässillä oli ollut peli. Nimittäin matsia seuraavana päivänä tästä suusta ei pahemmin ääntä lähtenyt. Pienestä pitäen huusin ja kannustin peleissä omiani niin, että ääni lähti melkein kokonaan. Monta kyyneltä tullut tappioiden hetkellä itkettyä ja naurua voiton hetkellä naurettua.
Vuonna 2011 vein silloin 4-vuotiaan poikani ensimmäistä kertaa Isomäen jäähalliin. Ja muutettuamme Poriin 2014 aloimme käydä ahkerasti kotiotteluissa. Viime vuosina on tullut käytyä myös vierasotteluissa.
Nyt on siis tämän Patasydämen 44. kausi. Palasin loppuvuodesta 2022 klubitalolle pitämään leffaklubia ja tässä vuoden 2023 alussa tuli kuntoutumisvalmentajan kanssa puhetta, että suurena patasydämenä voisin alkaa pitämään tälläista blogia Sarastuksen blogiin.
Tämä blogi on siis mun mielipiteitä ja ajatuksia joukkueesta sekä sen pelaajista. Sekä kaikesta rakkaaseen joukkueeseen liittyvästä.
Yritän pitää blogia mahdollisimman reaaliaikaisesti pelipäivinä. Palautetta saa ja pitää antaa, kiitos 😉
Iloisin pataterkuin, Maiju
