Haluaisin hieman kertoa Sarastuksen merkityksestä minulle mielenterveyskuntoutujan näkökulmasta. Olen ollut mielenterveyspalvelujen piirissä jo vuodesta 2011. Sinä aikana olen osallistunut erilaisiin toimintoihin. Olen ollut työkokeilussa työvoimatoimiston kautta Ulvilassa sijaitsevassa puualan yrityksessä, kuntouttavassa työtoiminnassa Käppärän hautausmaalla, Kuntouttavassa työtoiminnassa Satakunnan Hyvinvointialueen yksikössä Jopissa ja psykoosiklinikan päivätoiminnassa, silloin kun sitä vielä oli tarjolla. Olen myös käynyt aktiivisesti keskustelutapaamisissa ensin aikuisten vastaanotolla (MTK) kaksi vuotta ja psykoosiklinikalla yli 8 vuotta. Klubitalo Sarastuksessa olen käynyt nyt kaksi vuotta. Työkokeilusta ja kuntouttavasta työtoiminnasta minulle jäi huono fiilis, koska pomoilla ja muilla työntekijöillä ei ollut ymmärrystä mielenterveyskuntoutujien haasteisiin liittyen ja kuulin välillä ikäviä kommentteja ”puolipäiväläisiin” liittyen. Jouduin keskeyttämään kummatkin aktiviteetit terveydellisistä syistä. Jopi sen sijaan oli ainakin siihen aikaan pelkästään mielenterveyskuntoutujille suunnattu työtoimintayksikkö ja siellä oli ammattitaitoa ja ymmärrystä. Itse en ikävä kyllä ollut valmis hyväksymään omaa sairauttani ja uutta elämäntilannettani, joten en ehkä sen takia saanut kokemusta yhteisöllisyydestä ja hyödyllisyydestä, mikä on paikan tarkoitus.
Sarastukseen tulin vuonna 2022. Mietimme terapeuttini kanssa jotain sopivaa toimintaa minulle, koska tylsyys ja toimettomuus veivät minut epäterveellisille teille. Ensin kävimme kulttuuripaja Lumossa, mutta en kokenut paikkaa omakseni. Olin myös täyttämässä 35 vuotta, mikä on Lumon yläikäraja. Sen jälkeen tulimme Sarastukseen tutustumiskäynnille. Talo oli tyhjä koronan takia ja paikalla oli muistaakseni vain työntekijä Päivi. Hän esitteli minulle Sarastuksen toiminnot ja työtoimintamahdollisuudet ja kertoi vähän klubitalojen historiasta. Aloitin työnteon keittiössä kahdesti viikossa tiskaamalla noin puolitoistatuntia päivässä. Oloni alkoi kohentua, koska tunsin olevani hyödyksi ja pääsin juttelemaan ihmisten kanssa. Muutaman kuukauden päästä aloin lisäämään käyntipäiviä. Olin myös ällikällä lyöty siitä, miten vastaanottavainen, hyväksyvä ja kiltti Sarastuksen yhteisö on. Liikuin aika huonoissa piireissä tuohon aikaan vapaa-ajallani ja olin tottunut siihen että, ihmiset purkivat omaa pahaa oloaan ”kavereihinsa” piikittelyn, nälvimisen ja arvostelun kautta. Varsinkin jos päihteet olivat mukana kuvioissa, niin kuin ne viikonloppuna aina oli. Synkänpuoleinen Ihmiskäsitykseni alkoi muuttua Sarastuksessa käynnin myötä positiivisempaan suuntaan ja se vaikutti minuun masennuksen lieventymisenä.
Klubitalon työntekijät näkivät minussa sen verran potentiaalia, että he kannustivat minua opiskelemaan. Sarastuksen entinen johtaja Teppo työskenteli TE-toimiston kuntakokeilussa ja työntekijä Päivi oli häneen alustavasti yhteydessä. Varasin ajan Tepolle ja kävimme läpi opiskelumahdollisuuksia. Päätin valita yritystoiminnan perustutkinnon ja aloin opiskelemaan Merkonomiksi. Käyn nyt viimeistä kurssia, jonka jälkeen valmistun ja haen ammattikorkeakouluun.
Sarastuksen väki on tarjonnut minulle mahdollisuuden suorittaa työharjoitteluja klubitalolla ja olenkin tehnyt täällä useita näyttöjä. Mahdollisuus on ollut todella tärkeä, koska klubitalosta on muodostunut tuttu ja turvallinen paikka ja täten se on luonnollinen aloituspiste työharjoittelulle. Kun olin saanut vähän enemmän itsevarmuutta, aloin miettimään harjoittelua yksityisessä yrityksessä. Tukiranka ry:n toiminnanjohtaja Mirva auttoi minua saamaan harjoittelupaikan paikallisesta tilitoimistosta ja tämä kokemus oli erittäin positiivinen. Ymmärsin, että pärjään hyvin myös klubitalon ulkopuolella. Voin sanoa varmuudella, että klubitalo Sarastus on ollut hyvin merkittävässä asemassa minun elämäni muutoksessa positiivisempaan suuntaan. Ilman täältä saatua tukea ja kannustusta en todennäköisesti edes yrittäisi päästä työelämään vaan tähtäisin pysyvään sairaseläkkeeseen ja vointini olisi varmasti huonompi ja mieliala sekä tulevaisuuden näkymät olisivat paljon synkempiä. Olen vahvasti sitä mieltä, että mitä tulee mielenterveyskuntoutujan tarpeisiin, niin yhteisöön kuuluminen on varmasti yksi tärkeimmistä. Klubitalojärjestelmä palvelee tätä tarvetta todella hyvin. Haasteita minulla on varmasti tulevaisuudessakin, mutta menen niitä kohti klubitalolta saadun uuden itsevarmuuden voimin ja ratkaisen ongelmat sitä mukaan, kun ne eteen tulevat.
Lopuksi haluaisin sanoa, että Sarastuksessa on ollut jonkin verran vaihtuvuutta työntekijöiden osalta. Jotkut ovat jatkaneet uusiin työpaikkoihin/työtehtäviin ja uusia työntekijöitä on tullut taloon sisään. Haluan kuitenkin kiittää heitä kaikkia tärkeästä ja merkityksellisestä työstä. On arvokas päätös tehdä työtä, joka parantaa toisten ihmisten hyvinvointia.
– Roope
