Suomen euroviisuhistoria on ollut kiistatta melko pitkä ja kivinen. Monena vuonna suomalaiset ovat odottaneetkin kovaa tulosta kansainvälisistä kilpailuista, mutta sitten on tullut vastaan karu totuus. Menestys on jäänyt varsin laihaksi.
Ajattelin nyt vähän kertoa omia mielipiteitäni Suomen euroviisuhistorian varrelta. Se sisältää jos jonkinmoista hiihtäjää ja mahtuu siihen paljon aliarvostettuja helmiäkin. Mikäli jostain voidaan kuitenkin olla varmoja, niin Suomi ei ainakaan ole kovin usein jäänyt seinäruusuksi.
Suomen euroviisutaival alkoi Ranskan Cannesista vuonna 1961. Suosikkilaulajatar Laila Kinnunen edusti Suomea tuolloin kappaleella ”Valoa ikkunassa”. Allekirjoittanut on laulanut sen ainakin kerran karaokessa. Varsin kaunis ja tyylikäs debyytti. Olikohan vaan vähän liian melankolinen muulle Euroopalle? Jo vuoden 1962 edustuskappale ”Tipi-tii” oli selkeästi pirtsakampi eurooppalaismelodia. Marion Rung oli suorastaan hulvaton, raikas ja reipas esiintyjä. Hänen esiintymistään on edelleenkin ilo katsella. Lähes koko 1960-luku oli Suomen euroviisuille mainiota aikaa, vaikkei menestystä tullutkaan. Itse pidän kovasti Ann-Christinen ”Playboy”-kappaleesta, jonka on säveltänyt Suomen pitkäaikainen euroviisukapellimestari Ossi Runne.
Seuraavalle vuosikymmenelle siirryttäessä Suomi oli jo löytänyt ainakin osittaisen menestyksen siemenen. Markku Aro ja Koivistolaiset sijoittuivat kahdeksanneksi – 18 maan joukossa varsin mainio tulos Suomelle. Kappale on jylhä ja kunnianhimoinen. Marion Rungin ”Tom Tom Tom” jätti myös jälkensä euroviisuhistoriaan ja pirteä melodia sijoittui kuudenneksi vuoden 1973 kilpailuissa – Suomen paras tulos siihen asti. Itselle ehdottomia suosikkeja suomiviisujen joukossa.
Rungin paluun jälkeen Suomi ei sitten saanutkaan enää nauttia kovin hääveistä sijoituksista. Edes Matti ”Fredi” Siitosen ”Pump pump” – monille tutummin ”Pylly vasten pyllyä pump pump” – saati Katri Helena eivät onnistuneet sijoittumaan kymmenen kärkeen. Heikoista sijoituksista huolimatta edellä mainitutkin kuuluvat kirjoittajan suosikkeihin Suomen euroviisuhistoriassa.
Vuosikymmenä 1980-luku oli Suomelle Euroviisuissa vaihtelevaa aikaa. Se alkoi hieman taiteellisemmalla lähestymiskulmalla. Vesa-Matti Loiri lauloi Vexi Salmen kauniin tekstin ”Huilumies”. Sijoituksena viimeinen sija. Riki Sorsa ja Kojo jatkoivat heikkoa sijoitusriviä. Jälkimmäiselle koitui kohtaloksi nolla pistettä. Tästäkin syystä moni muistaa edelleen Suomen nollan pisteen maana, vaikka totuus on aivan toinen. Vuosikymmenen puolivälikin sen osoittaa, sillä Kirka ja Sonja Lumme nappasivat molemmat yhdeksännet sijat euroviisuklassikoillaan ”Hengaillaan” ja ”Eläköön elämä”. Lisäksi Suomen euroviisuhistoria tuntee karaokeklassikon ”Sata salamaa” vuodelta 1987. Se olikin allekirjoittaneen ensimmäinen julkinen karaokekappale. Olin valinnut sen jo hyvissä ajoin. Anneli Saariston päättäessä Suomen euroviisuvuosikymmen flamenco-tyyliseen kappaleeseen ”La dolce vita” oli maalla plakkarissa jälleen kymmenen kärjen sijoitus. Seitsemäs sija olikin senhetkinen ennätys osallistujamäärään suhteutettuna.
Suomen surutaival kilpailuissa alkoi tosissaan vasta 1990-luvulta. Berliinin muuri oli murtunut ja vuonna 1990 moni maa lauloi yhtenäisemmästä Euroopasta. Suomi oli yksi niistä. Sijoitus oli jaettu viimeinen Norjan samanaiheisen poljennon kanssa. Suomi joutui jopa pitämään välivuosia, kun Itä-Eurooppa pyrki joukolla mukaan Euroviisuihin. Edellisinä vuosina heikoimmin sijoittuneet joutuivat siis jäähylle seuraavaksi vuodeksi ja Euroopan itäreunalla keikkuvalle maalle tämä koitui kohtaloksi peräti kolme kertaa.
Ennakkosuosikiksi noussut CatCat toteutti suomalaisten pelon ensimmäisestä välivuodesta sijoittumalla Dublinin Euroviisuissa vuonna 1994 vasta 22:nneksi. Olen päässyt jututtamaan Kätkän sisaruksia ja arvuuttelinkin Katjalta, mitkä olivat ne kaksi maata, jotka heille pisteitä antoivat. Kyseessä olivat Kreikka (kymmenen pistettä) ja Bosnia ja Hertsegovina (yksi piste). Vuosikymmenellä edusti myös Jasmine, jonka laulaminen väärässä kohtaa kappalettaan ”Niin kaunis on taivas” on jäänyt monille mieleen. Lisäksi hänellä nähtiin räjähtäneen oloinen tukkapehko, jonka norjalainen kampaaja oli laulajalle pikapikaa ennen show’ta loihtinut. Itselle Jasmine on ihmisenä kaiketi se ihanin Suomen euroviisuedustaja. Hänen sydämensä on puhdasta kultaa, kuten yksi euroviisuystäväni kerran kirjoitti.
Eipä tiennyt Suomi, että kohta oli aika kääntää kurssia euroviisumenestyksen suhteen. Vielä heikohkot sijoitukset vuosituhannen alussa Tukholmassa, Tallinnassa, Istanbulissa ja Kiovassa vaihtuivat pian kultajuhliin. Lordi meni ja voitti Ateenassa vuonna 2006 kappaleellaan ”Hard Rock Hallelujah” ja sai Pohjolan kansan sekaisin. Senhetkinen piste-ennätys 292 pistettä, Euroopan huomio ja kaikenlaisia hullutuksia markkinoille. Suomen kansa sai jopa maistaakseen Lordi Colaa. Se oli poikkeuksellista aikaa suomalaiselle euroviisufanille. Itse olin tuolloin vasta niin nuori tajutakseni, miten upea juttu Lordi saattoi olla koko ikänsä Suomen voittoa odottaneelle ihmiselle.
Vuosikymmenen vaihteessa Yleisradio oli taas hetken rämpinyt heikompien sijoitusten kanssa. Vaikka Suomi oli päässyt finaaliin lähes joka vuosi Lordin voiton jälkeen, oli jo aika kehitellä jotain uutta. Uuden Musiikin Kilpailu vuonna 2012 sai euroviisufanit varpailleen. Kritiikkiä osakseen saanut – suorastaan sekava – kilpailuformaatti kehittyi vuosi vuodelta paremmaksi. Matkan varrella saatiin kirjoittajan mielestä Suomen historian paras euroviisukin, Softengine-yhtyeen ”Something Better”. Lisäksi punkyhtye Pertti Kurikan Nimipäivät kävi ”heittämässä keikan” Itävallan Wienissä. Sijoitus oli surullisenkuuluisa semifinaalin viimeinen. Oli miten oli, itselle kappale säilyy yhtenä erottuvimpana Suomen euroviisuna kautta aikain. Ei se niin huono ollut kuin väitetään!
Nykyisin Suomi on terästäytynyt Uuden Musiikin Kilpailun kanssa – se tuottaa vuosittain jopa maan ykköshitit. Bessin ”Ram pam pam” oli viime vuonna kova juttu ja tänä vuonna radiosoittoon ollaan saatu muun muassa Kuumaan ”Ylivoimainen”.
Miten käy Käärijän Liverpoolissa? Vedonlyöjät povaavat menestystä ja minäkin uskon siihen. Suomella on nyt käsissään jotain todella spesiaalia.
