Teksti: Isabella
Kevätpäiväntasausta vietetään tänään, maanantaina 20. maaliskuuta.
Kevätpäiväntasaus eli kevättasaus on se hetki, jolloin Auringon keskipiste siirtyy eteläiseltä tähtitaivaalta pohjoiselle tähtitaivaalle, eli ylittää taivaanekvaattorin etelästä pohjoiseen. Syynä on maan kiertoliike auringon nähden: ennen kevätpäiväntasausta pohjoinen pallonpuolisko on kääntyneenä poispäin auringosta, kevättasauksen jälkeen taas kohti aurinkoa. Kevätpäivätasaus sijoittuu 19. ja 21. maaliskuun välille. Se on vuodesta toiseen lähes vakio, joskin muuttuu hitaasti akselin prekession vuoksi.
PÄIVÄN PITUUS
Nimi päiväntasaus viittaa siihen, että kevätpäivätasauksen aikoihin yö ja päivä ovat kaikkialla maapallolla osapuilleen yhtä pitkät, kumpikin 12 tuntia. Aurinko näyttää silloin nousevan suoraan idästä ja laskevan suoraan länteen, paitsi navoilla, jolloin aurinko näkyy aivan horisontissa. Keskipäivällä aurinko paistaa päiväntasaajalla kohtisuoraan eli zeniitistä, sillä auringon keskipiste siirtyy taivaanekvaattorin eteläpuolelta pohjoispuolelle. Käytännössä yö ja päivä eivät ole täsmälleen yhtä pitkiä, mihin on kaksi syytä. Ensinnäkin päivä määritellään almanakoissa yleensä auringon yläreunan, ei keskipisteen mukaan; yläreuna nousee jo ennen keskipistettä ja laskee keskipisteen jälkeen. Toiseksi ilmakehä taittaa valoa maata kohti, mikä edelleen pidentää päivää maanpinnalta katsottuna. Näin olleen valoisa aika päiväntasaajalla on 7 minuuttia pidempi, jolloin yön ja päivän eroksi tulee 14 minuuttia. Ero kasvaa napoja kohti, koska aurinko ei siellä nouse ja laskee suorassa kulmassa horisonttiin nähden vaan loivemmin, jolloin nousu ja lasku kestävät pidempään.
Kevätpäivätasauksena voidaan tähtitieteen näkökulmasta jättää hyvästit talvelle ja toivottaa kevät, kesä ja aurinko tervetulleiksi. Kevätpäiväntasausta sanottiin aikoinaan myös valonsammuttajajuhlaksi. Kun tätä päivää ennen työläiset olivat paiskineet työtä pajoissaan ja verstaissaan lamppujen valossa, tämä vanha kevätpäiväntasaus (12.3) merkitsi ajankohtaa, jolloin iltalamput sammutettiin ja kerättiin pois. Iltalamput sytytettiin taas syyspäiväntasauksen aikaa, jolloin vietettiin silmänkirkastusjuhlaa. Tapa jatkui aina 1800 -luvun loppupuolelle asti, vaikka tuohon aikaan kevätpäiväntasaus oli ajankodaltaan jo siirtynyt nykyiselle paikalleen.
MILLOIN PÄIVÄ PITENEE 2023?
Kesäpäivänseisaukseen asti pohjoisella pallonpuoliskolla päivät pitenevät keskiviikkoon 21. kesäkuuta saakka. Kevätpäiväntasauksen jälkeen päivä pitenee Suomessa joka vuorokausi noin 5-10 minuuttia.
AURINKO SIIRTYY POHJOISELLE PALLONPUOLISKOLLE KEVÄTPÄIVÄNTASAUKSENA
Maan akselin kallistumisen (n. 23,4 astetta) vuoksi aurinko paistaa yleensä jommallekummalle pallonpuoliskolle enemmän tai vähemmän vuodenajan mukaan. Kevätpäivätasauksen jälkeen pohjoisella pallonpuoliskolla alkaa kevät, kun taas puolestaan eteläisellä pallonpuoliskolla alkaa syksy. Syyspäiväntasauksena jälkeen tilanne on päinvastoin: pohjoisessa alkaa syksy, kun etelässä puolestaan siirrytään kohti kevättä ja kesää.
ALKAAKO KEVÄT KEVÄTPÄIVÄNTASAUKSESTA?
Kevätpäiväntasaus merkitsee kevään alkua tähtitieteellisen eli astronomisen määritelmän mukaan.
PERINTEET SUOMESSA KEVÄTPÄIVÄTASAUKSENA
Toisin kun muut tasaus- ja seisauspäivät, kevätpäivätasaukseen ei juurikaan liity ainakaan suomalaisten kannalta mitään suurempia juhlia. Kevätpäiväntasaus on ennemminkin ollut ajankohta, josta ennustetaan tulevia säitä sekä havainnoidaan luonnon heräämistä talviuniltaan. Ainoa juhla, johon kevätpäiväntasaus yhdistetään on oikeastaan Marian ilmestyspäivä. Keskiajalla kevätpäiväntasaus osui pyhän Gregoriuksen päivään eli 12.3. Kyseiseen päivään liittyy myös sanonta ”kriu krau kreun päivä, tasainen yö ja tasainpäivä” Tämä samainen sanonta liittyy myös kurkien kevätmuuttoon. Kurkien sanottiin ottavan etelänmailla lentoasentonsa ja tuumaavan ”tasan yöt, tasan päivät, tasan kaksi jalkaistani”.
Säiden osalta ennen kevätpäiväntasausta kajastava iltarusko tiesi pakkasta. Jos iltarusko näkyi kevätpäiväntasauksen jälkeen, se puolestaan tiesi lämmintä säätä. Samoin kirkas täysikuu ennen kevätpäiväntasausta tiesi kaunista ilmaa, ja täysikuu kevätpäivätasauksen jälkeen yöhallaa.
Kevätpäiväntasausta on pidetty vuoden ”kuivimpina” päivänä. Tämä tarkoitti sitä, että jos asioita tällöin hävitettiin, ne myös pystyivät poissa. Kevätpäiväntasausta pidettiinkin hyvänä päivänä pajun ja lepän poistamiseen pelloilta sekä lutikoiden hävittämiseen. Sanottiin myös, että ottavimmat onget ja uistimet valmistetaan kevätpäiväntasauksena. Päivän aikoihin teeren kukerrusta kuunneltiin tarkalla korvalla, jos soidin alkaa ennen kevätpäiväntasausta, keväällä oli tiedossa vielä lumisateita. Jos vasta sen jälkeen, keväästä tulee ilmojen puolesta kaunis. Hyvistä keleistä kertoo myös päivää edeltävä kirkas täysikuu.
KEVÄTPÄIVÄNTASAUS MUISSA KULTTUUREISSA
Englannin Wiltshiressa sijaitseva Stonehenge on yksi kuuluisimmista kulttuurillisista monumenteista, joka liittyy kevätpäiväntasaukseen. Kuten muinakin tasaus- ja seisauspäivinä, aurinko nousee tiettyjen kivien kohdalta. Tätä näkymää kerääntyy katsomaan useita druidismin harjoittajia, mutta myös ”normaalimpia” turisteja.
Iranissa kevätpäiväntasaus merkitsee virallista uutta vuotta (Noruz). Sitä on juhlittu yli 3 000 vuoden ajan ja se on vuoden tärkein juhlapäivä, jota juhlitaan n. 12 päivää. Uutta vuotta juhlitaan perheiden kesken nauttien juhla-ajan ruoista ja juomista. Persialaisen uuden vuoden juuret ulottuvat muinaiseen uskontoon.
Japanissa molempien tasauspäivien aikaan keväällä ja syksyllä vietetään juhlaa nimeltään Ohigan (myös Higan ja Higan- e) Kevätpäiväntasaus ja syyspäiväntapaus ovat kansallisia pyhäpäiviä Japanissa.
Jotkut viettävät ympäristösuojelun teemapäivää ”Maan päivää” kevätpäivätasauksena. Suomen lähetysseura on vuodesta 1992 viettänyt Tasauspäivää kevät- ja syyspäiväntasauspäivänä. Tasauspäivänä muistetaan globaalin hyvinvoinnin jakautumista epätasaisesti.
Kirkon näkökulmasta kevätpäiväntasaus on tärkeä ajankohta, koska se määrittelee sen, milloin kyseisenä vuonna vietetään pääsiäistä. Kirkko kuitenkin määritteli kevätpäiväntasauksen ajankohdaksi kiinteän päivämäärän 21. maaliskuuta. Seuraava täysikuu onkin maaliskuun 21. päivä eikä vuosittain vaihtuvan kevätpäiväntasauksen jälkeinen täysikuu. Jos keskikuun mukainen täysikuu on ennen kirkon pääsiässäännön mukaista kevätpäivätasausta, pääsiäinen siirtyy eteenpäin seuraavan laskennallisen täydenkuun jälkeiseen sunnuntaihin.
Vuonna 325 Nikeassa kirkolliskokouksen osanottajat päättivät, että pääsiäinen on ”kevätpäiväntasauksena tai sen jälkeen olevan täydenkuun jälkeisenä sunnuntaina.” Mutta jos käytössä olisi niin sanottu ”tähtitieteellinen pääsiässääntö” eli kevätpäiväntasauksen ja täydenkuun ajan oikea ajankohta, pääsiäisen olisi 24. maaliskuuta.
Seuraavan kerran vastaava siirtymä pääsiäisessä tapahtuu vuonna 2038, jolloin kevätpäivätasaus on 20.3. klo 14.40 ja täydellinen täysikuu 21.3. klo 4.09. Tällöin vietetään myöhäisintään mahdollista pääsiäistä eli pääsiäissunnuntaina on vasta 25.4. Vastaava tilanne oli myös vuosina 1943 ja 1902. Yleissääntö kuitenkin on, että pääsiäispäivä on ensimmäinen sunnuntai kevätpäiväntasauksen jälkeisen ensimmäisen täydenkuun jälkeen.
