Yleistä naurulokista
Naurulokki on pienen kokoinen lokkilaji. Sen tieteellinen nimi on Larus Ridibundus. Se on yleinen Suomen rannikon lintu. Tässä blogissa esittelen naurulokkia yleisesti.
Tietoa naurulokista
- Yleiskuvaus: Kaikissa puvuissa paras tuntomerkki siiven etureunan (käsisiiven) kärkeä kohti levenevä valkoinen kiilanmuotoinen alue. Kesällä pää mustanruskea (näyttää usein mustalta).
- Koko: Pituus 35-39 cm, siipien kärkiväli 86-99 cm, paino 205-340 g
- Pesä: Järvillä ja merenlahdilla usein mättäällä tai kelluvana. Luodoilla avoimesti paljaalla maalla tai kalliolla. Pesäainekset vesikasvien varsia, joskus pesä pelkkä syvennys ilman pesämateriaalia.
- Pesiminen: Munii huhtikuun loppupuolelta alkaen yleensä 1–3 munaa. Molemmat emot hautovat, haudonta-aika 21–23 vrk. Poikaset lentokykyisiä 24–35 vrk:ssa.
- Esiintyminen: Pesivänä lähes koko Suomessa, lajin kanta Lapissa on aukkoinen ja pieni. Pesivänä järvien ja merenlahtien kasvillisuuden joukossa sekä luodoilla. Etsii ravintoaan kaupungeista ja pelloilta kaukanakin pesimäpaikoista. Pesii usein suurina yhdyskuntina. Kannan kooksi arvioitu noin 100.000 paria.
- Muutto: Syksyllä muuttaa jo varhain; pesimäpaikat autioina jo heinäkuun lopulla tai elokuun alussa. Harvalukuinen talvehtija. Kevätmuutto alkaa jo maaliskuussa. Talvialueina Tanskasta alkaen läntinen ja keskinen Eurooppa. Pieni osa muuttaa Afrikkaan asti.
- Ravinto: Kaikkiruokainen. Selkärangattomat eläimet (erityisesti kastemadot), kalat. Etsii ruokaa myös kaatopaikoilta, toreilta ja satamista.
- Ääni: Erilaisia kirkuvia ääniä. Isoissa yhdyskunnissa meteli voi olla korvia huumaava
- Uhanalaisuus: Vaarantunut, rauhoitettu
Lokkien heimo
Lokkien heimon tieteellinen nimi on Laridea. Lokkien heimo kuuluu taas rantalintujen lahkoon. Rantalintujen lahkon tieteellinen nimi on Charadriiformes.
Suomessa tavallisia tavattuja lokkilajeja ovat merilokki, selkälokki, harmaalokki, kalalokki, naurulokki ja pikkulokki.
Naurulokin on helppo tunnistaa luonnossa. Se on pitkäsiipinen merenrannikoiden ja järvien lintu. Niillä on leveämmät ja tylpemmät siivet kuin tiiroilla, ja lento on raskaampaa ja hitaampaa.
Naurulokit ovat myös hyviä lentäjiä. Välillä niitä nähdään lentämässä purjelentoa ja usein muuttomatkoilla ne lentävät auroissa.
Naurulokkien, niin kuin muidenkin lokkien, nokka on voimakas ja kärjestään koukkupäinen. Koivet ovat niillä räpyläjalkaiset ja monilla suurilla lokkilajeilla on punainen täplä alanokassa. Kummatkin sukupuolet ovat naurulokkien lajissa samanlaiset.
Levinneisyys ja elinympäristöt
Naurulokki on Suomessa pesivä lintu. Laji pesii nykyään Etelä-Suomesta Etelä-Lappiin asti. Pesimäaikana naurulokkien kanssa on arvioitu olevan jopa 95 000-110 000 paria. Lajia voi nähdä myös asutuksen lähellä.
Se on myös parvissa liikkuva lintu. Nykyään naurulokkien kannan on arvioitu voimakkaasti vähentyneen. Laji onkin luokiteltu vaaraantuneeksi.
Ravinto
Naurulokki on kaikkiruokainen. Kaikkiruokaisuuteen kuuluu esimerkiksi kasvinosat, jätteet, hyönteiset ja kalat. Erityisesti parveilevat lentomuurahaiset ovat naurulokkien herkkua. Naurulokit saalistavat ilmasta myös kaikenlaisia kovakuoriaisia.
Erityisesti kaupungista löytyy naurulokkien pitämää ravintoa. Niin kuin pulut, eli kesykyyhkyt, ne syövät toreilla pois heitettyjä ruuan tähteitä.
Lopuksi
Lisää tietoa naurulokista löytyy esimerkiksi kirjastosta. Kannattaa käydä katsomassa myös Porin alueen bongauspaikkoja. Tietoa bongauspaikoista löytyy Porin Lintutieteellisen Yhdistyksen internetsivulta (https://www.satakunnanlinnut.fi/).
