KUKA ON RUNEBERG?
Johan Ludvig Runeberg oli runoilija, kirjailija ja toimittaja. Häntä pidetään Suomen kansallisrunoilijana ja hänen tuotannollaan on ollut suuri merkitys kansallisaatteen syntymiselle Suomessa. Runebergin päivä on vakiintunut liputuspäivä ja silloin on tapana syödä runebergintorttuja. Päivä on myös suomenruotsalaisen kirjallisuuden ja kulttuurin merkkipäivä ja Svenska litteratursällskapetin vuosipäivä.
Runeberg oli hyvin huomattava, lyyrinen ja eepillinen runoilija. Häntä arvostettiin jo 1830-luvulla Ruotsissa ja Venäjällä. Suomalaisten silmissä Runebergin menestystä lisäsi aikakausi, jolloin hän oli yhdessä Elias Lönnrotin kanssa luomassa suomalaista kulttuuria. Hän loi 1830–1840-luvulla ihannekuvan Suomen kansasta ja luonnosta ja antoi Vänrikki Stoolin tarinoissa Suomelle moraalisen identiteetin.
Runeberg oli myös merkittävä virsirunoilija. Hänen koottuihin teoksiin on liitetty 62 virttä, joista tosin jokunen on hänen kääntämänsä tai muokkaamansa. Runeberg oli jäsenenä vuonna 1835 asetetussa virsikirjakomiteassa, jonka työn tuloksena ilmestyi vuonna 1886 uudet suomen- ja ruotsinkieliset virsikirjat. Ruotsinkielisessä virsikirjassa oli 53 Runebergin kirjoittamaa virttä ja suomenkielisessä 23. Vuoden 1986 suomenkielisessä virsikirjassa on edelleen 17 ja ruotsinkielisessä 25 hänen kirjoittamaansa virttä.
Sanonnalla ”puhuu kuin Runeberg” viitataan taitavaan sanankäyttöön. Siihen, että pystyy herättämään tunteita ja puhuu kauniisti ja vuolaasti. Runeberg lausui runojaan ulkoa ja esiintyi mielellään etenkin naisille.
LAPSUUSVUODET
Runeberg syntyi ruotsinkieliseen perheeseen Pietarsaaressa 5.2.1804. Runebergin vanhemmat olivat merikapteeni Lorens Ulrik Runeberg ja Anna Malm. Johan, jota myös kutsuttiin Janneksi, syntyi isänsä ollessa merellä.
Ensimmäiset runonsa Johan kirjoitti rihvelitaululle. Hän kävi aluksi koulua Pietarsaaressa, minkä jälkeen hän lähti opiskelemaan setänsä luokse Ouluun. Sedän kuoltua hän kävi koulua Vaasassa vielä kolme vuotta. Lapsuudessa Runeberg kärsi risataudin aiheuttamasta rauhasturpoamasta, joka hidasti hänen kehitystään niin, että hän oppi kävelemään vasta 3–4 vuoden iässä. Kerrotaan, että Runeberg äiti lohdutti poikaa sairauden aikana makeisilla, ja makeanhimo säilyikin koko hänen elämänsä ajan.
OPISKELUVUODET
Ylioppilaaksi Runeberg kirjoitti vuonna 1822. Hän alkoi opiskella pääaineena latinaa ja kreikkaa Turun yliopistossa. Rahoittaakseen opintojaan hän toimi opiskeluvuosiensa aikana kotiopettajana Saarijärvellä ja Ruovedellä. Samalla hän tutustui Suomen sisämaan luontoon ja kansanelämään. Tutuiksi tulivat myös Suomen sodan (1808–1809) veteraanien kertomukset kokemuksistaan. Kaikki tämä vaikutti hänen myöhempään kirjalliseen tyyliinsä ja aihevalintoihinsa. Nuoruudessaan hän toimi myös kotiopettajana, jota kautta hän tapasi myös vaimonsan Fredrika Tengströmin. He menivät naimisiin tammikuussa 1831. He saivat kahdeksan lasta, joista kaksi kuoli lapsena. Kahdeksasta lapsesta vain yksi oli tyttö, esikoinen Anna Carolina, joka menehtyi vuoden iässä. Helsingissä ollessaan heille syntyi vielä kaksi poikaa Ludvig Mikael (1835) ja Lorenzo (1836). Perhe muutti Porvooseen vuonna 1837 ja siellä syntyi myös pojat Walter (1838), Johan (1843), Jakob (1846), Edvard (1848) ja Fredrik (1850), joista pieni Edvard kuoli jo kolmevuotiaana. Vaikka Runeberg sai Saarijärvellä viettämänsä vuosien 1824–1825 aikana ratkaisevan herätyksen elämäntyölleen, sinne hän ei enää koskaan myöhemmin palannut.
ELÄMÄ HELSINGISSÄ
Kun yliopisto Turun palon jälkeen siirtyi Helsinkiin, seurasi Runeberg mukana. Hänestä tuli vuonna 1830 kaunopuheisuuden dosentti. Tehtävään kuului klassillisten ja uusien kielten opetusta. Vuonna 1833 hän haki yliopiston Rooman kirjallisuuden apulaisen virkaa. Yliopistotoveriensa kanssa Runeberg perusti myös uuden oppikoulun Helsingfors lyceumin. Runeberg oli vuonna 1832 perustetun Helsingfors-lehden ensimmäinen toimittaja. Saman vuonna hän julkaisi Helsingfors Morgonbladissa useita Ruotsin akatemiaa ja ruotsalaista runoutta kritisoineita artikkeleita. Helsingin vuosinaan Runeberg asui useissa eri osoitteissa eri puolilla kaupunkia. Yksi Runebergin tunnetuimpia oppilaita oli Zachris Topelius, jota hän auttoi valmistumaan ylioppilaskirjoituksiin. Topelius valmistui ylioppilaaksi vuonna 1833. Alkuvuonna 1837 Runeberg sai Porvoon kymnaasin roomalaisen kirjallisuuden lehtorin viran ja perhe muutti pysyvästi Porvooseen. Virkaan kuului Porvoon tuomiokapitulin jäsenyys, joten Runeberg vihittiin papiksi vuonna 1838. Virka-asuna oli papinpuku, mikä näkyykin Runebergin yllä useissa hänen muotokuvissaan. Opettajauransa ohella hän toimitti Borgå Tidning -lehteä. Hän toimi opettajana aina eläkkeelle siirtymiseen asti vuonna 1857 ja keskittyi sen jälkeen kirjoittamiseen. Runeberg halvaantui vuonna 1863 saatuaan metsästysretkellä aivoverenvuodon, jonka seurauksena hänen oikea puolensa halvaantui ja hän menetti puhekykynsä. Runeberg sai takaisin osan liikuntakykyä, ja puhekykykin palasi. Fredrikan huono kuulo sen sijaan muuttui lähes kuuroudeksi. Hän vietti loppuelämänsä pääasiassa vuodepotilaana.
MIKSI RUNEBERGIN PÄIVÄÄ VIETETÄÄN?
Kansallisrunoilijamme J. L. Runebergin päivä on Suomen vanhimpia kansallisia juhlapäiviä, jota vietetään hänen syntymäpäivänään 5. helmikuuta. Runebergin arvostuksesta kertonee myös se, että häntä juhlittiin syntymäpäivänään jo hänen eläessään. Runebergista tuli jo eläessään ”Suomen ensimmäinen suurmies”.
RUNEBERGINTORTTU
Runebergintorttu on mantelilla ja arrakkipunssilla tai rommilla maustettu lieriön muotoinen leivonnainen. Sen päällä on tavallisesti vadelmahilloa sokerikuorruterenkaan ympäröimänä. Leivos on saanut nimensä Suomen kansanrunoilijan mukaan, jonka kerrotaan mielellään nauttineen leivoksia aamiaisella punssin kera. Yleisen historian mukaan Runebergintortun olisi kehittänyt Runebergin vaimo Fredrika, jonka tiedetään tehneen miehelleen vehnäjauhoista, korppujauhoista, keksimuruista ja manteleista omenahillolla ja sokerikuorrutuksella koristeltuja leivoksia.
MITÄ TARKOITTAA RUNEBERG?
Rakuunalla oli käytössään sotilasnimi, jonka alkuosa tarkoittanee ”pihlajaa”, nykyruotsiksi ”rönn”. Kun Erikin pojasta Larsista tuli kirkkoherra, hän otti nimen käyttöönsä asussa Runeberg, joka periytyi sitten hänen jälkeläisilleenkin.
RAKKAUS LUONTOON
Vapaa-ajallaan Runeberg samoili mielellään luonnossa, kalasti ja metsästi. Kesät runoilija vietti perheineen kesäpaikassaan Porvoon Kroksnäsissä. Runebergin vahva side luontoon näkyy hänen tuotannossaan.
RUNEBERG-PALKINTO
Runeberg-palkinto on suomalainen kirjallisuuspalkinto, jota on jaettu vuodesta 1987. Se myönnetään vuosittain Runebergin syntymäpäivänä.
TEOKSIA
Vuonna 1832 Runeberg julkaisi noin tuhannen heksametrisäkeen mittaisen Hirvenhiihtäjät-runokokoelman, jonka tekemisen hän oli aloittanut kuusi vuotta aikaisemmin. Vuonna 1833 Runeberg julkaisi toisen kokoelmansa Dikter, joka oli itsenäisempi verrattuna ensimmäiseen kokoelmaansa. Vuonna 1836 hän julkaisi kolmilauluisen, eeppisen runokokoelman Hanna, joka sijoittui pappilamiljööseen. Vuonna 1841 hän julkaisi ”Julqvällen”-runon, joka käsitteli iän ja yhteiskunnallisen aseman vaikutusta rohkeuteen ja mielentilaan. Samana vuonna hän julkaisi Nadeschda-runokokoelman. Vuonna 1849 Runeberg julkaisi eepoksen Kuningas Fjalar, jonka teemana oli jumalaisen luonnonjärjestyksen ja ihmisen tahdon suhde.
Runeberg kirjoitti koko tuotantonsa ruotsiksi. Runebergin tuotantoon kuului myös Maamme-laulun lisäksi virsiä ja romanttisia runoja. Vänrikki Stoolin tarinoihin kuuluu yhteensä 35 runoa.
KUOLEMA
Runeberg kuoli 6. toukokuuta vuonna 1877 vain 73-vuotiaana. Hänet haudattiin Näsinmäen hautausmaan korkeimmalle kummulle. Kallioon louhittu hautaholvi somistettiin kasvein. Hautajaiset järjestettiin 12. toukokuuta ja ne olivat suuret ja juhlalliset. Helsingistä tuli kolme junavaunullista hautajaisvieraita ja hautajaisiin osallistui koko valtionpäivät. Hautajaissaaton reitti Runebergin kotitalolta oli peitetty kuusenhavuilla ja reunustettu pikkukuusilla. Kuusenhavuilla oli koristeltu myös Porvoon rakennuksia. Kaupungin kaupat olivat kiinni koko päivän ja Helsingissäkin kolme tuntia. Kulkue oli niin pitkä, että kun sen alkupää oli jo haudan äärellä eivät viimeiset olleet vielä päässeet lähtemään vainajan kotitalolta. Kulkuetta johtivat Suomen Kaartin soittokunta ja ylioppilaskunnan laulajat, jotka lauloivat haudalla Fredrik Paciuksen johdolla Runebergin sanoittaman Maamme-laulun. Hautapuheen koko kansan puolesta piti J. V. Snellman. Myös Zachris Topelius ja kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Georg Wallgren puhuivat.
Runebergin vaimo, kirjailija Fredrika haudattiin miehensä rinnalle vuonna 1879. Hänen nimensä on muistomerkin toisella puolella.
Teksti, Isabella
